Jos vanhempia, kaverin sijoituspodcastia ja Hesarin talousosiota on uskominen, jokaisen meistä olisi pitänyt ostaa ensiasunto viimeistään 18-vuotiaana ja lopettaa vuokrien makselu siihen. Onko tosiaan näin? Oikea vastaus on kuitenkin kompleksimpi kuin omaisuudenkasvattamisen perusperiaate, ja riippuu täysin omasta elämäntilanteesta. Ratkaisu löytyy, kun vastaa alla olevaan kahteen kysymykseen mahdollisimman rehellisesti.
1. Olenko muuttamassa parin vuoden sisällä?
Jos tulet asumaan samassa kaupungissa kenties loppuelämäsi, on erittäin hyvä vaihtoehto ostaa paikkakunnalta asunto. Vuokra-asuminen on puolestaan parempi lyhytaikaiseen ja väliaikaiseen elämäntilanteeseen. Omistusasunnosta irrottautuminen ei ole yhtä nopeaa kuin vuokrasopimuksen kuukauden irtisanomisaika.
Kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Asunto muuttotappiopaikkakunnalla saattaa osoittautua huonoksi sijoitukseksi, vaikka asunnot ovatkin menneisyydessä säilyttäneet arvonsa pääasiassa hyvin. Kaupunki, jossa on tulevaisuudessakin tarjolla työpaikkoja tarjoaa houkuttelevia mahdollisuuksia omistusasujille.
Vaikka ei asunnossa itse enää asuisikaan, voi sen laittaa vuokralle.
2. Olenko valmis oman asunnon tuomaan vastuuseen?
Oma asunto synnyttää tunteen pysyvyydestä ja itsenäisyydestä, sillä omasta asunnostaan voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa, asunto-osakeyhtiölain puitteissa.
Jos kuitenkin joskus haluaa myydä asunnon, kannattaa pitää suuren yleisön sisustusmaku mielessä. Jos aikoo ostaa asunnon loppuelämäksi, kannattaa jo ostovaiheessa miettiä, miten kaikissa elämänvaiheissa muutoksineen on varaa asunnon ylläpitoon, remontteihin ja vastikkeisiin.
Pohdinnan tueksi: Varallisuuden kartuttaminen asumalla
Jos verrataan vaikkapa 30 vuoden asumisen kuluja, on selvää, että omistusasumisessa rahat menevät omaan pussiin, kun taas vuokralla asuessa mitään asumiskuluista ei jää käteen. Voi tuntua jopa typerältä siirtää rahat vuokranantajalle, jos samalla summalla voisi lyhentää asuntolainaa ja kerryttää asuntovarallisuutta. Harva vuokranantaja kuitenkaan harrastaa hyväntekeväisyyttä ja maksaa korkoja, remontteja tai vastikkeita omasta pussistaan.
Asunnon arvonnousu ei ole ainoa omistusasujan etu. Asunnon myyntivoittoveroa ei peritä, jos asunnossa on asunut yhtäjaksoisesti yli kaksi vuotta. Kukkaronsa kuningas tai kuningatar voikin vaihtaa asuntoa parin vuoden välein ja kuitata mahdolliset voitot verottomana.
Kustannusten kritiikitön tuijottaminen ei kuitenkaan kannata, sillä asuntolainan korot tulevat vaihtelemaan sen aikana, kun lainaa on vielä maksamatta. Tällä hetkellä asuntolaina on yleisesti matalakorkoista, ja siksi isosta asuntolainasta ei joudu tällä hetkellä maksamaan kovinkaan paljon kuukausitasolla.
Alussa, lainapääoman ollessa suurimmillaan, lainanlyhennykset vähentävät tulevaisuudessa muuten maksettavaksi tulevien korkojen määrää. Lyhennysvapaat taas siirtävät maksuja tulevaisuuteen ja lisäävät tulevien korkojen määrää laina-ajan pitkittyessä. Jos nyt ottaa pankista lainaa maksimimäärän, voi maksukyky olla pulassa korkojen noustessa.
Kannattaa muistaa, että ostettu asunto ei ole ainoa mahdollisuus säästämiseen ja varallisuuden kerryttämiseen. Puhtaasta voitonmaksimoinnin näkökulmasta rahat kannattaa aina sijoittaa omaisuuseriin, jotka tuottavat eniten verojen jälkeen. Vuokra-asuja, joka ei sido varallisuutta omaan asuntoon, voi vaurastua sijoittamalla rahansa vaikkapa rahastoihin, osakkeisiin tai muihin omaisuuseriin. Toisaalta sekä asuntovarallisuutta, että muita varallisuuden lajeja voi ja kannattaakin hajauttaa ja kerryttää yhtä aikaa, mikäli se elämäntilanteeseen sopii.
